 |
| Kuikkaperhe kertoo tarinaansa Ruostejärvellä |
Edellisen päivän hektinen elämä ja liian vähän nukutun yön perään paistoi lämmin aurinko. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa aamun melonta. Kanootit odotti kutsuvasti rannalla ja järvi oli täysin tyyni. Lokit toivat ääntelyllään merellisen tunnelman. Melontaparillanikin kuulemma työntäyteinen työviikko takana. Kanootti lähti rannasta kuikan kutsuessa järvelle. Hetken melottuamme huomasimme kuikkapariskunnan aivan kanootin edessä. Jäimme ihailemaan niitä ja luonnon kauneutta sekä veden kirkkautta. Kuikkien sukeltaessa edestämme jatkoimme matkaa.
Vaikka meloessamme kävimme oppimismielessä melontatekniikkaa läpi, niin jäimme keskustelemaan elämästä ja mm. työstressistä sekä elämän haasteista yleensä. Samalla huomasimme miten melotessa tällaisella ilmalla luonto näyttää voimansa kaikella kauneudellaan ja rauhallaan. Kuikkaperhekin saapui poikastensa kanssa läheisyytemme kuin kertoakseen, että nauttikaa ja nollatkaa itsenne. Älkää tehkö mitään vaan katsokaa ja kuunnelkaa. Tuntekaa elävänne. Rauhoittukaa. Ja niin me teimme.
Aurinko lämmitti edelleen ja aika vieri kuin siivillä. Juttua luonnosta ja elämästä riitti. Melontatunti lähestyi loppuaan ja melkein olisi pitänyt kääntyä takaisin järvelle. Melontaparini hymyili leveästi ja totesi elämän olevan lähes täydellistä. Melontaretki oli vienyt hänenkin ajantajun ja häivyttänyt arjen huolet. Täydellinen melontaelämys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti